Daily ramblings

Tuli vastaan kuva, joka esittää aika hyvin muutamia ajatuksiani viime ajoilta.
Olen joskus viime vuosien saatossa vihdoin ymmärtänyt että kaikki ovat omalla
tavallaan outoja. Ja se on aika loistava asia.

Kaksi peliä, jotka molemmat koituivat jotenkin pettymykseksi.
Lainasin molemmat kaverilta, joka oli tykännyt noista - erityisesti Dead Space oli ilmeisesti ollut hieno.

Lähdin pelaamaan Mass Effectiä selvästi toivoen siltä liikaa - alun hahmovalinta toi mieleen etäisesti System Shock 2:n... kunhan ei lukenut kuvauksia. Valitettavasti MMOiden healit, buffit ja debuffit ovat hiipineet yksinpelienkin sanastoon, ja ikävä kyllä saman termistön käyttö tuo pelejä lähemmäs toisiaan kuin tekijätkään haluaisivat varmaankaan myöntää. Sanoissa on voimaa, ja käytetyt sanat ohjaavat ajattelua.

No, ei pitkääkään kun osoittautui, että yllättävän hyvästä dialogitoteutuksesta huolimatta pelissä on kyse FPS:stä, jossa on välissä interaktiivisia elokuvia. Ilmeisesti PC-versio oli reippaasti parempi kuin XBox-versio, sillä tutun valittamat popup-tehtävät olivat PC-versiossa toteutettu asianmukaisin välispiikein. Palkkiot tehtävistä tulivat silti tyhjästä.

Ehdin jo ME:n kanssa hetkeksi ilahtua planeetta-ajelusta, lähinnä johtuen sen yhtäläisyyksistä Star Control 2:sen kanssa. Ilo oli lyhytaikaista, koska planeetalla tehtävillä asioilla ei oikeasti ollut merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Juonen historiallinen kaari oli puolestaan napattu suoraan Star Control 2-3:sta, tosin lopun paljastukset galaksin muinaisista artifakteista olivat ilahduttavia häijyydessään. Itse loppu oli pettymys ammuskeluna - olisi ehkä mahdollista että jomman kumman puhetraitin maksimoiminen olisi parantanut tilannetta.

Dead Space oli puolestaan lyhyt ja surkea tuttavuus. Oma näkemykseni kauhupeleistä on pikkuhiljaa paljastuva tilanteen karmeus, jolloin pelaajalle voidaan pudotella rauhassa toivoa herättäviä viestejä ennen kuin matto vetäistään kokonaan alta. Dead Space näytti hölmön näköiset hirviönsä ensimmäisen parin minuutin jälkeen, ja tunnelma olikin siinä. Väänsin vielä pari tuntia toiveikkaana, mutta nurkan takaa ilmestyvien hirviöiden säikyttelyefektistä huolimatta pelin kauhuarvo oli nolla.

Pettymysten pettymys, siinä olisi ollut mahdollisuutta hyväänkin. Ach, well. Joskohan sitä System Shockin kaivaisi esille...

.. oikeastaan aika loistava asia, itseasiassa.

Tähän mielipiteeseen voi vaikuttaa se, että olin hyvässä seurassa tänään viisi tuntia meressä riehumassa, otin lämpimän suihkun ja ison pastapäivällisen ruokajuomien kera. Mutta silti, elämässä kaikki on kohdallaan, vaikka tuntuu että lähitulevaisuudessa on edessä merkittäviäkin muutoksia elämään. Muutos hyvä, kun muistaa olevansa elossa.

Lainaten suuria ajattelijoita - Klamydiaa:
Musta ei kai ikinä /
taida aikuiseksi olla /
enkä sitä halua /
mä vain tahdon pitää hauskaa /

mä en kai ikinä /
taida aikuiseksi kasvaa /
enkä sitä halua /
mä vain kuljen pilke silmäkulmassa

Tänään päädyttiin rollareille harjoittelemaan luonnollisilla varmistamista sekä kiipeilyä yleensä Olhavan reissua varten.

"Rullaportaat" kapusin puoleen väliin kunnes käsien hikoilu ja ensimmäisen varmistuksen rakentamisessa käytetyt voimat alkoi epäilyttää liian paljon. Jonni hoiti reitin kiiloittamisen loppuun, ja kun yläankkuri oli rakennettu, alkoi luonnollisesti sataa.

Sateen riittävästi yllyttyä päätettin kerätä kimpsut ja siirtyä autolle... heti kun seinässä olevat roippeet olisi irrotettu. Onneksi riittävällä negalla sai olla valtaosin sateensuojassa, mutta loppuosa reitistä oli kerännyt kaikkiin hyviin otteisiin joko märän luiskan taikka oikean lammikon. Tulipa kuitenkin opittua jotain sateella kiipeämisestä: Kahvoilla pääsee eteenpäin, kitkaotteista ei ole mitään riemua. Ja sateenvarjo on kiipeilyvaruste.

Joakimilta viety meemi - vielä näyttää kohtalaisen hillityltä tuo keski-ikäistymiseni:

( Read more... )

Kuuma heinäkuu tuntuu hidastaneen menoa työelämässä sellaiseksi
raahustamiseksi - mitään ei voi tehdä, koska yli puolet porukasta
on lomilla. Kaikilla on periaatteessa varahenkilöt, mutta käytännössä
nuo varat ovat samalla varahenkilöitä monelle muullekin, eikä niillä
muutenkaan olisi mitään tietoa tarvittavista asioista.

Vaatii vähän oman ajattelun rukkaamista uusille raiteille - tämä
on nyt sitä aikaa kun pitäisi käyttää ylimääräiset ajat uuden opiskeluun
ja työtapojen parantamiseen sillä välin kun odottelee byrokratiaketjun
selvittelevän itsensä. Sen sijaan kiireellisten hommien puuttuminen
johtaa kummalliseen apatiaan jossa ne kiireettömät tehtävät tuntuvat
entisestäänkin vähemmän tärkeiltä.

Pitäisi pyrkiä luomaan työstään sellainen, että sitä voi tehdä
joko täysillä tai sitten pitää rehellisesti lomaa. Tällaiset hitaat jaksot vain
syövät innostusta.

Juhannus mennyt mökillä kurkkukipuja potien ja hämäriä kuumehoureita kokien.
Jos joku tietää miksi luku 1470 on tärkeä, voi kertoa minullekin.
Kuumeessa se tuntui tulevan vastaan ihan kaikkialla.

Kelit olivat perinteiset, eli jatkuvasti kylmät - siitäkin huolimatta että
tänään jopa paistaa aurinkokin.

Vittumaisissa työprojekteissa on se hyvä puoli että tulee mietittyä mitä sitä
elämällään ihan OIKEASTI haluaisi tehdä.

Oivallisesta L4D2-hitler-remakesta tuli mieleen lopulta muutto jonnekin
lämpimämpään paikkaan. Tarkkaan ottaen Hawaii:lle.

Töitäkin sieltä selvästi löytyy.

Enää vain miettii miksi sinne ei muuttaisi heti kun mahdollista.

Very cool water-sound synthesizer presented in SIGGRAPH:
http://www.cs.cornell.edu/projects/HarmonicFluids/

Työprojekti, kököttäminen kotosalla ja satunnainen urheilu alkaa hiljalleen maistumaan puulta.

Sinänsä tämän asian havaitseminen yllättää jossakin määrin, koska tämä on aika
pitkälti sellainen normitilanne jonka sorttisessa voisin kuvitella olevani viiden
tai kymmenenkin vuoden päästä. Ehkä yllättävintä siksi, että elämässä ei ole
oikein ollut mitään normaaliutta vuosikausiin niin, että voisi ajatella tekevänsä
samaa asiaa, asua samassa paikassa, ja voivansa harrastaa samoja harrastuksia vielä
vuodenkin päästä. Saati sitten viiden vuoden päästä.

Pitää ehkä kokeilla vaihtelua, vaikkapa leffassa käynti toimisi vaihteluksi jo nykyelämääni =)

Ja, päätin lopettaa kofeiinin nauttimisen töissä. Tai no, poislukien teen yhteydessä, tietysti.

Eilisen stadionivisiitin lopuksi löysin pukuhuoneista vaa'an, jolla
kesävaatteissa kokeilin miten se elopaino on liikahtanut sitten viime mittauksen.

Kasvanuthan se on. Mikä ei siis ole positiivista, koska viimeksi mitatessani
olin jo painavampi kuin koskaan aiemmin, ja silloin saatoin sentään käyttää
"se on lihasta kaikest tästä urheilusta"-tekosyystä. Nykyisellään ei voine
väittää että olisin ainakaan saanut lihaksia lähiaikoina.

Jotain pitäisi tehdä, perheen miehissä ollut huolestuttava taipumus lihomiseen,
ja sittemmin aiheeseen liittyviin oireisiin kuolemiseen.
Ehkä tässä on tosin vielä kolmannes mies mentävää, sekä kaksi-kolmekymmentä
vuotta suoritettavana ennen kuin rasvamakkarat vyöllä veisivät iloisemmille
metsästysmaille. Mutta siihen varautuen..

Kesän ensimmäinen rehellinen uimakerta avoimen taivaan alla ja auringon paistaessa.
Tai, niin rehellinen kuin stadionilla uiminen voi olla. Mutta oli kuitenkin mukavaa,
iltasella vesikin oli sen verran lämmintä että meni mieluummin veteen lutraamaan
kuin taivasteli ulkosalla.

Huomenna lentistä töiden jälkeen, eiköhän tästä vielä kesä kehkeydy.

Olen taas siinä mielentilassa, että voisin aloittaa jonkun MMOn pelailun.
Sitä harkitessa olen käynyt läpi muutamia kiinnostavimpia pelejä, ja
havainnut niissä joko ongelmia pelissä, tai muuten vain käytännön järjestelyissä.

City of Heroes:
Peli oli hauskaa ensimmäiset pari leveliä - oman supersankarin luomiseen annettiin
aika hyvät eväät ulkonäön kustomoinnin kanssa. Pelin kontrollit osoittautuivat
aika tuskaisiksi (UI hukassa, ei mitään ohjeita..), ja homman typeryys alkoi käydä
ilmi kun olin tyhjentänyt alkualueen tehtävät. Alueen ainoa questin antaja osoitti
minut seuraavan tyypin luokse, joka puolestaan kieltäytyi antamasta uusia ennen kuin
olen riittävällä levelillä. Siinä sitten mobeja grindatessa seuraavan puoli tuntia
että sain seuraavan "mene geneeriseen varastoon ja tapa geneerisiä pahiksia kunnes
löydät geneerisen vilkkuvan laatikon jossa on Jännittävän Niminen Artifakti joka pitää
tuoda takaisin"-tehtävän.
Satunnaisen porukan löytäessäni homma tuli hieman mielenkiintoisemmaksi, paitsi kun
kävi ilmi että kukaan muu porukasta ei ollut välittänyt heivata vaikeustasoa ylöspäin.
Tehtävät skaalautuvat ei vain porukan koon mukaan, vaan myös sen pohjalta miten ihmiset
ovat vaikeustason asettaneet välillä 1-5. Ja kun kaikki aloittavat helpoimmalta, niin
pelin kiinnostus on aika heikkoa.
Kaiken kaikkiaan en edes harkinnut maksavani pelistä - grindausta loppujen lopuksi tosi
rumassa maailmassa, eikä ainakaan mitään uutta WoWiin nähden.

WARHammer Online:
Aika vahva yritys. Fiilis on hyvin WH, greenskininä pelailin. PVE on valtaosin sitä samaa
mitä kaikessa muussakin, mutta WARin Public Questit tuovat positiivista vaihtelua, sekä
antavat hyvän syyn pistää spontaaneja ryhmiä kasaan ihmisten kanssa.
Pelin todellinen anti on PVP:ssä, joka on mielekkäämmän oloista kuin WoW:issa. Siihen
myöskin pääsee mukaan merkittävästi aiemmin - heti alusta asti halutessaan, itseasiassa.
Olisin ollut valmis maksamaan tuosta pelistä ainakin sen ensimmäisen kuukauden maksut,
mutta yrittävät veloittaa ensimmäisestä kuukaudesta tuplahinnat "digital license":nä, joka maksaa saman kuin peli laatikkojulkaisuna. Molemmissa mukana "30 days free play time!" -
mainosilmaus joka ärsytti lähinnä sillä, että se ensimmäinen kuukausi on olennaisesti
mukana siinä hinnassa, eikä kukaan laske sitä mitenkään ilmaiseksi. Laatikkojulkaisun
hankkiminen on riittävän vaivalloista joten peli jää todnäk pelaamatta.
Pelifirma voisi vaan miettiä että olisiko kuitenkin kannattanut vaan antaa se pelin lataus ilmaiseksi, ja laskuttaa pelkästään kuukausimaksuja...

Darkfall Online:
Vielä kokeilematta. thenoobcomic.com:in piirtäjä on ilmeisesti tykästynyt peliin, ja
ainakin Noobissa käsitellyistä aiheista vaikuttaisi siltä että Giannalla on hyviä näkemyksiä
peleistä. Pitkällisen etsiskelyn jälkeen löysin jonkun ostoaccounttihässäkän, jossa vaaditaan Billing Info:n täyttäminen ENNEN kuin kerrotaan että missä muodoissa peli olisi tarjolla.
En ole niin innokas kokeilemaan peliä, että antaisin luottokorttitietoni vain nähdäkseni kuinka ylihinnoiteltu peli tulee olemaan.
Ilmaista trialia odotellessa, onpahan aikaa viettää kesää paremmin kun ei tunnu löytyvän peliä.

EVE Online:
Oivallisen oloinen peli, mutta kaveriporukka on mennyt tästä vähän ohi. Muutamat pelasivat
tosi kovasti, itse en löytänyt sitä aikaa tehdä asioita tuossa riittävästi.
EVEn aloittamista uudelleen tulee harkittua parin kuukauden välein, mutta aina se tuntuu liian raskaalta hankkeelta.

Aivan loistava lauantai - saatiin lämmin ja pilvetön keli, puolet vanhasta peliporukasta
ja tunnin pari kunnon lentistä itä-pakilan kentällä.

Lopputuloksena kevyt flunssa, palanut yläkroppa ja tosi hyvä fiilis kesästä jo näin ennakkoon.
Kunhan saadaan tämä käyntiin, ja vielä se toinenkin puoli porukasta kaivettua esille, niin
on riittävästi momenttia että saa työpäivien illat täytettyä lentiksellä.

Kiitokset peleistä ja uusiksi pian!

Tapellessani GameTable Onlinen kirjautumisongelman kanssa huomasin Mozillasta loistavan easter eggin:

<button id="exceptionDialogButton"
xmlns:xul="http://www.mozilla.org/keymaster/gatekeeper/there.is.only.xul"
label="Add Exception..."/>

Pitkästä aikaa tuli tänään pelattua lautapeliä, josta pidin koko pelin ajan,
ja josta jäi hinku pelata lisää. Pelinä siis Through the Ages, jota omasta flunssastani
ja Jaakon krapulasta huolimatta pelattiin windelmon:in luona kolmestaan ilta.

Kuten joku boardgamegeekissä kommentoikin, tämä on Se Oikea lautapeliversio Sid Meiers'in sivilisaatio-sarjasta. Käytännössä peli ei mitenkään virallisesti liity sarjaan, mutta teemallisesti mielleyhtymiltä ei voi välttyä. Pelimekaniikka on erinomainen: se sekä palkitsee pitkäjänteisen strategian, että tekee pitkälle eteenpäin kantavien yksityiskohtaisten suunnitelmien seuraamisesta todella vaikeaa.

Ancient-epookkia lukuunottamatta kukin aikakausi sisältää kahdesta kolmeen kappaletta kutakin teknologiaa, ja jos teknologia jää saamatta, on keksittävä jotain muuta korvaamaan. Jo kolmella pelaajalla kävi niin, että teknologian ollessa rivin päässä (maksaa monta civil actionia) sen jätti odottamaan halventumistaan, ja kahden muun pelaajan vuoroilla joko käytettiin niin paljon kortteja että se paloi ennen omaa vuoroa, tai joku muu vei sen halvemmalla pois. Vaatii ehdottomasti lisää pelikertoja, ja erilaisia pelitavan variaatioita.

Harkitsisin jopa hankkimista, mutta on vielä tällä hetkellä turhan hintava.

Veljeni meni naimisiin. Se vanhempi, jonka odotettiin menevän ennen minua.
Nuorempi ei saapunut paikalle, koska ne syystä tai toisesta eivät tule toimeen
keskenään.

Muissa uutisissa, olen vätys. En ole saanut lähdettyä kiipeilemään aikoihin,
ja uimisenkin jätän väliin sillä tekosyyllä, etten saanut itseäni töihin ajoissa,
ja sen seurauksena pääsen töistä niin myöhään että Malmin uimahalli on jo täynnä ihmisiä.

Pelihanke on edennyt siinä mielessä, että on voitu selvästi jakaa ihmiset kolmeen porukkaan:
Niihin jotka tekevät asialle jotain, niihin jotka puhuvat asiasta, ja niihin, joihin asia
ei liity mitenkään. Positiivista tässä on, että voi käyttää tarmonsa siihen, että
yrittää pitää homman käynnissä ja kiinnostavana tekijöiden kesken - sen sijaan että
pyrkisi saamaan puhujat tekemään.

Ja niin, mukaan sopii tulla, oma-aloitteellisille ihmisille on aina tekemistä.
Pelkkää työnjohtoa ei tosin tarvita.

Ennustan että huominenkin uiminen jää väliin. Näin ne urheilutilaisuudet vain menevät ohi kuin itsestään, pelkästään netissä istumalla.

Alan kehittämään outoa saamattomuuden tunnetta. Hyvällä fiiliksella alkanut
peliprojekti on muuttumassa toisinaan ahdistavaksi hankkeeksi kun töiltä ei
tunnu löytyvän aikaa sille. Silloin kun olisi aikaa, on todellinen tahto tehdä
asian eteen jotakin hukassa.

Nykytilanteessa on mielessä visio, hämärä näkemys mitä sinne pääseminen vaatisi,
ja lohduton realismi, joka sanoo että se on tosi ison työn päässä.

Pitää löytää joku tasapaino hupailun ja tämän hankkeen väliltä - töistä kun ei voi
vähentää, ainakaan ennen kuin tulee megalomautus.


Niin, nekin menossa. Toissapäivänä kenkää sai 25 ihmistä, kaikki rahapalkkiot palkan
lisäksi "säästettiin" pois tältä vuodelta ja kesäksi näyttäisi olevan tulossa 5kk lomautusta
ellei uusista projekteista ala kuulua. Voipi olla että tulee oltua ihan kesä Suomessa.
Tavallaan on onnekasta, että kuulun siihen halpaan, nuoreen korkeakoulutettuun työvoimaan,
josta firmojen ei kannata päästää irti. Tai näin kuvittelen.

http://www.codinghorror.com/blog/archives/001227.html

Oiva kirjoitus Jeff Atwood:ilta ryhmädynamiikasta - kuinka ryhmän "huono omena" voi pilata koko ryhmän toiminnan. Erityisesti loppukaneettina todettu "Get rid of bad apples. Even if it's you." on osuva, ja olisi hyvä muistaa porukalla toimittaessa. Vaikka se käytännössä tarkoittaisikin sitä, että ottaa itsensä irti hetkeksi porukasta jotta voi palata paremmalla asenteella takaisin.

Harrastehankkeissa olen huomannut, että koko porukka toimii paremmin yhteen ja saa aikaan ihmeitä jos vain kaikki jaksavat pitää yllä hyvää fiilistä. Yksikin väsynyt ja kiukutteleva vastarannankiiski pilaa todella helposti tunnelman porukalta, jonka jälkeen ajatukset lähtevät vaeltelemaan ja tekemisen meininki hukkuu.

(Ja se siitä ajatusten vaeltelusta, takaisin töihin.)

Hiljalleen taas kehittämässä sitä leppoisampaa suhtautumista töihin -
ei niin jaksa välittää siitä jatkuvasta kriisistä, mikä tuon hankkeen
kanssa tuntuu olevan - aikataulut venyy ja paukkuu, eivätkä työläiset
veny yhtään sen parempiin suorituksiin vaikka vaadittaisiinkin kuuta
taivaalta.

Sen sijaan pitkittynyt kiireisyys johtaa juuri tällaisiin olotiloihin,
jotka itseasiassa ovat tehottomampia kuin se normifiilis. Jos aamulla
ei satu olemaan motivaatiota, ei sitä löydy koko päivänä.

Onnekseni en vieläkään ole alkanut vilkuilemaan kelloa jotta se kulkisi nopeammin -
tulee ehkä vaan enemmän pohdiskeltua metafyysisempiä ohjelmistojuttuja
kuin olisi tarpeen ihan käsillä olevan ongelman suhteen.

Siinä vaiheessa kun siirryn kellonvilkuiluvaiheeseen, on aika vaihtaa projektia.


Noin muuten kuulumiset ovat oivallisia, ja elämä on aika hupaisaa juuri nyt.